Heinäkuu oli todellakin helteinen ja melkein koko elokuun … sisällä oli ihan miellyttävä olla, kun ulkona helle helli melkein päivittäin + 30 asteessa.
Kesälomaahan ei varsinaisesti meidän perheessä tunneta, mutta ihan kiitettävästi saatiin pidettyä ns. ”pidennettyjä viikonloppuja” mökillä. Lapset nautti kun Päijänne oli kerrankin niin lämmin että uimaan pääsi jopa ilman saunaa, ja kyllä ne poitsut pulikoikin ;) Tua-famukin oli mukana muutamana viikonloppuna, viime kesänä hän ei ollutkaan kertaakaan mökillä.
Arne & Axi pulikoimassa
Heinä- elokuun vaihteessa piti meidän pitää viikon loma, käydä vaunuilemassa Itä-Suomessa, mutta kohtalo päätti toisin :( … Oltiin oltu 4 päivää mökillä, kun Peik putosi veneestä ja mursi nilkkansa, tämä tapahtui sunnuntaina, maanantaina piti lähteä Särkännimeen … No eihän siinä auttanut kun maanantai aamuna pakata kimpsut & kampsut ja Volvon nokka kohti Vihtiä ja lääkärille … tässä vaiheessa Peik ei voinut lainkaan varata jalalleen ja nilkka oli kuin potkupallo, sellainen sinisenmusta.
Diagnoosi oli telaluun murtuma ja nivelsiteet poikki.
Elokuu menikin sitten Peikin kävellessä ”Star Wars” kengällä ;). Nyt ei enää käytä kuin kevyttä nilkkatukea tarvittaessa.
Star Wars-kenkä
Pojilla alkoi 10.8.10 koulut ja Kallestakin tuli sitten eskarilainen. Axista tuli 3.lk ja alkoi englannin opiskelu. Arne aloitti 2.lk tyytyväisenä. Onneksi molemmilla pojilla on samat opet kuin viime vuonnakin.
Alku syksy on mennyt meillä enemmän ja vähemmän sairastellessa, Haimoossa on tuntunut riehuvan melko sitkeä flunssa … Minäkin olen pitänyt sen tähän mennessä jo kahdesti. Axi on joutunut olemaan koulusta pois kuumeen takia päivän ja Kalle eskarista melkein viikon ja tietysti nämä molemmat eriaikaan …
Mökilläkin on alettu taas syksyn tultua ”riehumaan” eli keittiön uusiminen on päässyt taas vauhtiin … kalusteet on jo melkein asennettu, perjantaina lähdetään taas mökille jatkamaan tai siis viimeistely vaihehan siellä jo on … ihanaa saada sielläkin keittiö toimivaksi …
Hippakin säikäytti meidät oikein kunnolla … syyskuun alussa neiti alkoi linkkaamaan jalkaansa ja minä ajattelin että on vain pellolla juostessa venäyttänyt sen. Parissa päivässä Hippa meni vain huonompaan suuntaan ja alkoi vetämään jalkaa perässään. Ja ei kun eläinlääkärillemme Karitalle soitto. Karita totesi heti tutkittuaan Hipan että vaiva viittaa kohtuun! Ultran jälkeen oli diagnoosi märkäkohtu, ja pienten järjestelyjen jälkeen Hippa leikkauspöydälle … Märkää oli ollut paljon ja hengenlähtö lähellä, onneksi oli asianosaava lekuri, suuret kiitokset Karitalle että hippa pääsi nopsasti hoitoon. Leikkauksesta paraneminen oli hurjaa, kuten koirilla on tapana ;) … näin ollen saadaan nauttia Hipan seurasta vielä monta vuotta, jos ei tapahdu muuta …
Näin kantapään kautta minäkin opin lisää näiden narttujen kanssa elämisestä ;)
Minun terveyden tilani on melkein ennallaan, lääkkeitä syödään, välillä lisätään & välillä vähennetään, verikokeissa juostaan ja nyt on alettu tutkimaan polviakin, niistä kun ei viime käynnillä saatu nestettä enää pois kun on niin paljon ylimääräistä kudosta. Ortopedillä kävin ja odottelen aikaa magneettikuviin. Niveliä särkee välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta särkee … kaikkeenhan tottuu, olisi varmaan outo tunne jos ei johonkin koskisi ;) Mutta elämäähän tämä vain on … niin kauan kun pystyy melko normaalisti elämään, olen tyytyväinen … lopullista diagnoosiahan ei vieläkään ole ja nyt vaihtui vielä reumalekurikin, viime käynnillä hän puhui sekamuotoisesta sidekudostaudista sekä SLE:stä … tiedä nyt sitten …
